Käy ilmi, että niitä voi ostaa, vaikka ei olisi rahaa!

　　Monilla ystäväpiirissäni on kellojen toivelista aivan kuten minullakin. Minulle tämä on tiekartta kokoelmaani varten. Se ei listaa vain kellojen nimiä, vaan sisältää kuvia, vähittäismyyntihintoja, alennettuja hintoja, viimeaikaisia huutokauppahintoja, teknisiä tietoja, valmistushistoriaa, tuotantomääriä, suunnittelutiimejä ja paljon muuta tietoa, yhdessä oman taloudellisen tilanteemme kanssa. Itse asiassa, suoraan sanottuna, meillä ei ole niin paljon rahaa. Jos olisin rikas, olisin ostanut ne impulsiivisesti, mutta ihmisenä, jonka on vielä ansaittava rahaa maitojauheeseen, minun on harkittava tarkkaan.

　　Koska varani ovat rajalliset, minulla ei ole tarpeeksi rahaa hankkia kaikkia haluamiani kelloja lyhyessä ajassa, joten olen joutunut laatimaan suunnitelman toivoen saavani ne vähitellen tietyn aikarajan puitteissa. Siitä lähtien kun aloin hahmotella tätä suunnitelmaa, se on muuttunut jatkuvasti kokoelmani ja kokemukseni karttuessa. Nämä muutokset johtuvat pääasiassa kahdesta seikasta: toinen on tavoitekokoelman tyypin ja tason säätäminen, ja toinen on vastaava hinta, joka minun on maksettava.

　　Kun puhutaan hinnasta, se on aina hieman päänvaivaa aiheuttava asia, riippumatta siitä kuinka varakas ihminen on. Henkilökohtaisesti koen, ettei tällä ole juurikaan tekemistä sen kanssa, kuinka paljon rahaa kenelläkin on; jopa monilla minua varakkaammilla ystävilläni on samanlaisia huolia. Kellojen keräily on loppujen lopuksi todellinen pohjaton kaivo; niin kauan kuin intohimoa riittää, mikään rahasumma ei ole koskaan tarpeeksi.

　　Kelloharrastukseni seniori Guangdongista, vanha Wang, on poikkeus. Kuten useimmat harrastajat, hän rakastaa ja ostaa kelloja, mutta hän ei lähes koskaan “ hamstraa kelloja ”. Hänen mukaansa haluamiensa kellojen ostaminen yksi kerrallaan ja niiden säilyttäminen kotona, kun niistä voi käyttää vain yhtä tai kahta päivässä, on täydellistä tuhlausta ja sääli.

　　Hän ei yksinkertaisesti hamstraa niitä; hän ostaa sitä, mitä haluaa käyttää, ja käytettyään niitä jonkin aikaa tyydyttääkseen halunsa, hän myy ne eteenpäin ja käyttää rahat seuraavan kohteen tavoitteluun. Tämä välttää pääoman sitomisen kotona säilytettäviin kelloihin; itse asiassa yhden tai kahden “ kalliin kellon ” hinta riittää pitämään harrastuksen käynnissä loputtomiin. Vaikka ostamiseen ja myymiseen liittyy välityspalkkioita ja joskus pieniä tappioita hinnassa, kellojen hintaan verrattuna arvonalennus on todellakin vain murto-osa. Useimmiten, jos ostat halvalla, arvo saattaa jopa nousta siihen mennessä kun myyt sen, mikä johtaa pieneen voittoon – mikä erinomainen tilanne.

　　Viime vuosina olen nähnyt hänen hallussaan vähintään kymmenen harvinaista Patek Philippe -mallia, ja hänen kokoelmansa Breguet'n, Audemars Piguetin ja Vacheron Constantin harvinaisia kappaleita on lukematon, mikä saa minut tuntemaan suurta kateutta. Vasta myöhemmin vanha Wang kertoi minulle, että nämä ovat itse asiassaKopiokellotja hinta ei ole kallis, vain muutamia tuhansia, ja sekä laatu että viimeistely ovat moitteettomia. Tärkeintä on tietenkin se, että ne näyttävät erittäin aidoilta; uskoin tämän todella, sillä jos vanha Wang ei olisi kertonut minulle näiden olevan kopioita, en olisi todellakaan huomannut sitä.

　　Itse asiassa ei ole tarvetta tavoitella niin sanottuja kuuluisia kelloja, ellet ole piittaamaton suurliikemies, joka voi ostaa mitä haluaa. Me olemme sitä tyyppiä, joka murehtii turhaan; mitä vähemmän meillä on rahaa, sitä valikoivammiksi tulemme. Kun pitämiemme kellojen määrä kasvaa, on parempi ostaa kopio kello himon tyydyttämiseksi, aivan kuten sanonta kuuluu: osta ajoissa ja nauti ajoissa. Kun sinulla on myöhemmin rahaa, voimme puhua lisää.