Kellon viisi pääasiallista toimintarakennetta

Virtalähteestä riippuen kellot voidaan luokitella mekaanisiin kelloihin (jotka jaetaan edelleen manuaalisesti vedettäviin ja automaattisiin), kvartsikelloihin, automaattisiin kvartsikelloihin, aurinkovoimalla toimiviin kelloihin sekä hiljattain keksittyihin manuaalisesti vedettäviin kvartsikelloihin. Erilaisten rakenteidensa ja ainutlaatuisten ominaisuuksiensa vuoksi niiden käytössä on huomioitava eri varotoimia, jotka käymme läpi yksi kerrallaan.

    I. Automaattiset mekaaniset kellot:

    Viittaa yleisesti kelloihin, jotka käyttävät jousikoteloa energian varastointiin. Kaikki voima alkaa jousen virittämisestä, joka välittää voiman keskirattaalle, kolmannelle rattaalle, neljännelle rattaalle, viidennelle rattaalle (käyntiratas) ja ankkurille, ja sieltä edelleen käyntitasapainolle. Käyntitasapaino kohdistaa vastavoiman takaisin ankkurille, palauttaen sen aiempaan asentoonsa. Tämä mahdollistaa koko toiminnon toistumisen syklissä, tuottaen jatkuvasti voimaa. Mekaaniset kellot voidaan jakaa käsin viritettäviin ja automaattisiin malleihin.

    A. Käsin viritettävät kellot: Nuppia käsin kääntämällä käytetään viritysmekanismia, joka puolestaan virittää jousen täyteen kapasiteettiinsa.

    Varotoimet: Kun virität kelloa ensimmäistä kertaa, viritä sitä itse täyteen asti nähdäksesi, kuinka monta kierrosta se vaatii. Noudata sen jälkeen samaa menetelmää virittääksesi sen 8 tai 9 kapasiteettiin. Älä yliviritä, jotta vältät jousen rikkoutumisen.

    B. Automaattikellot: Luottavat käsivarren liikkeeseen, joka saa roottorin heilahtelemaan edestakaisin, mikä kiristää jousen automaattisesti.!~3d

    Varotoimet: Automaattikelloissa on luistokytkinmekanismi, joten niitä ei voi ylivirittää. Kun kello pysähtyy, viritä sitä vain muutama kierros saadaksesi jousen liikkeelle, ja loput hoituu kätesi liikkeellä kelloa käytettäessä.

    II. Kvartsikellot:

    Viittaa yleisesti kelloihin, jotka käyttävät paristoa ja kvartsikidettä ajan laskemiseen ja näyttämiseen. Koneisto perustuu kvartsin tuottamaan taajuuteen. Nykyään yleisiä tyyppejä ovat analogiset kvartsikellot ja digitaaliset kvartsikellot. Niiden suurin ominaisuus on tarkkuus; normaalissa lämpötilassa kuukausittainen poikkeama on noin +/- 15-20 sekuntia.

    A. Analogiset kvartsikellot: Nämä käyttävät paristovirtaa saadakseen kvartsin tuottamaan taajuuden, jonka IC-piiri jakaa ohjatakseen kelaa ja magneettista roottoria, mikä pyörittää rattaistoa ja liikuttaa viisareita. Tunti- ja minuuttiviisarit saavat virtansa sähköstä..O

    B. Digitaaliset kvartsikellot: Perusperiaate on sama kuin analogisissa kvartsikelloissa, mutta niissä ei ole rattaistoa, vaan ne käyttävät nestekidenäyttöä (LCD) ajan näyttämiseen.

    Varotoimet: Kun piirilevy on toiminut pitkään, sen kosketuspintoihin voi kertyä likaa tai ne voivat kostua. Siksi niitä tulisi mekaanisten kellojen tavoin huoltaa ja puhdistaa joka 2, 3 vuosi. Jos kelloa ei käytetä pitkään aikaan, akku tai paristo on parasta poistaa, jotta vuotava neste ei syövytä piirilevyä. Alueilla, joilla on kostea ilmasto, japanilaisvalmisteiset paristot sopivat usein paremmin.

     III. Valoenergia- eli aurinkokennokellot:

    Aurinkokennot on valmistettu erittäin puhtaista piikiekoista. Nämä kiekot käyvät läpi erityisen prosessin, jossa muodostuu kaksi erittäin ohutta kerrosta. Kun auringonvalo tai keinovalo osuu piin pinnalle, se muuttaa valoenergian valosähkövirtaan ja -jännitteeseen. Virta virtaa korkeamman jännitteen aurinkokennosta matalamman jännitteen kellon akkuun sen lataamiseksi. Jotta kelloon tuleva aurinkokennon jännite ei olisi liian korkea, sisäiset diodit ja vastukset toimivat puskureina suojaten kellon akkua ja pidentäen sen käyttöikää.

    Varotoimet: Säännölliset tarkistukset ovat tärkeitä. Huomaa myös, että paristoa vaihettaessa on käytettävä muovi- tai bambupinsettejä; metallisten pinsettien käyttö voi helposti aiheuttaa oikosulun.

    IV. Automaattiset kvartsikellot:&

    Tämä on automaattikellon ja kvartsikellon yhdistelmä. Sen virtalähde tulee käyttäjän käsivarren liikkeistä, jotka pyörittävät sisäistä roottoria. Syntyvä kineettinen energia pyörittää mikrogneraattoria, joka muuntaa sen energiaksi tarjoten riittävästi virtaa sisäiselle kvartsikoneistolle, kun taas ylimääräinen sähköenergia varastoidaan mikrokondensaattoriin. Tämä mekaanisen energian sähköenergiaksi muuttava rakenne on nykyteknologian ansiosta kehittynyt jatkuvasti, minkä ansiosta kello voi toimia täyteen ladattuna kymmeniä päiviä. Automaattiset kvartsikellot yhdistävät automaattivedon helppouden kvartsikellon tarkkuuteen, ja koska ne eivät vaadi perinteistä paristoa, ne ovat ympäristöystävällisempiä. Tällä hetkellä yhä useammat brändit valmistavat tämän tyyppisiä kelloja.

    Varotoimet: Säännöllinen huolto on tarpeen, ja kelloa tulee varoa sijoittamasta magneettisiin ympäristöihin.

    V. Spring Drive:

    Japanilaisen SEIKO-konsernin vuonna 1998 esittelemä Spring Drive -teknologia on rakenteeltaan useimmissa suhteissa lähes identtinen mekaanisen kellon kanssa. Mekaanisen kellon keskeinen käyntilaite on kuitenkin korvattu kvartsioskillaattorirakenteella. Siksi jotkut pitävät sitä kvartsikellona. Tiukasti ottaen Spring Drive -teknologia on kuitenkin mekaanisen kellon johdannainen malli, koska kvartsioskillaattori ja magneettiroottori toimivat jarruna Spring Drive -järjestelmässä. Ajanotto-osien virtalähteenä toimii edelleen vetojousikotelo. Kvartsioskillaattori antaa signaalin magneettiroottorille jatkuvan ja säännöstellyn vapautuksen suorittamiseksi sekuntiosoittimen hallitsemiseksi. Sen vuoksi Spring Drive -teknologiaa käyttävissä kelloissa on sekuntiosoitin, joka liukuu tasaisesti kuten mekaanisessa kellossa. Koska se käyttää kvartsioskillaattoria taajuuden ytimenä, se saavuttaa kuukaudessa +/- 15 sekunnin korkean tarkkuuden, mikä on perinteisten mekaanisten kellojen saavuttamattomissa.