Makua luksuksen tuolla puolen

  Sanaa "luksus" saatetaan käyttää väärin “” joidenkin brändien toimipesta; lähes millä tahansa alalla voimme nähdä tätä niin sanottua “luksusta”, mikä pätee erityisesti kelloteollisuuteen. Jotkut luksusbrändit kertovat väsymättä tarinoita luksuskelloistaan. Jotkut ostajat näyttävät myös olevan samaa mieltä ja kokevat luksuksen olevan synonyymi maulle. Vaikka luksuskellot voivat parantaa makua, todellisuudessa niistä on tullut välttämättömyys joillekin “uususaville”. He pitävät erilaisten luksuskellojen ostamisesta ei niinkään pitämisen tai muiden syiden vuoksi, vaan yksinkertaisesti siksi, että he kokevat luksuskellojen heijastavan heidän asemaansa ja saavan heidät näyttämään “hienommilta”.

　　Itse asiassa ulkomailla, erityisesti Euroopassa, ihmisten kellovalinnoissa ei ole kyse siitä, ovatko ne luksusbrändejä; luksus ei välttämättä edusta makua. He pitävät myös joidenkin kellotehtaiden suunnittelemista ja valmistamista replikakelloista, jotka ovat kuin ihmiset – yksinkertaisia ja esineitä arvostavia, matalalla profiililla ilman pröystäilyä. Monissa eurooppalaisissa kirjallisissa teoksissa voi nähdä “kello on seurannut häntä niin monta vuotta”, mikä on toveruutta, ei pelkkää käyttämistä, havainnollistaen hienovaraista tunnesidettä yksilön ja esineen välillä paperilla.

　　“On seurannut häntä niin monta vuotta” on myös tarina suuresta yhdysvaltalaisesta kirjailijasta Hemingwaystä. Hemingwayn elämä voidaan jakaa kolmeen ajanjaksoon, joista yhden hän vietti Kuubassa, tai ehkä voitaisiin sanoa, että Kuuban kiehuva ja vapaa karibialainen tyyli piti hänet siellä. Hemingwayn kirjoittamisen seurana oli koko päivän perinteisten kuubalaisten sikarien ja rommin lisäksi kello. Tämä kello, jota Hemingway rakasti koko elämänsä ajan, oli sveitsiläinen Cuervo y Sobrinos -kello, joka syntyi Havannassa, Kuubassa. Päiviä kestäneen työlään kirjoittamisen jälkeen sikarit paloivat valkoiseksi tuhkaksi hänen sormenpäissään ja lasin pohjalla oleva rommin jäännös kuivui mustetahroiksi. Emme tiedä kuinka monta kertaa tämän kellon tuntiviisari ehti pyörähtää ennen kuin vuosisadan klassikko "Vanhus ja meri" saatiin lopulta valmiiksi, mutta se tallensi hänen elämänsä jokaisen ohitse kiitävän minuutin ja seurasi häntä lukemattomien kirjoituspäivien ja -öiden läpi. Aina kun Hemingway nosti ranteensa tarkistaakseen ajan ja katsoi sitä tai tuijotti sitä kuin toisiaan katsovat rakastavaiset, siinä on toveruuden merkitys.

　　Tyydyttävässä kellossa ei ole kyse luksusmausta; sen merkitys piilee sen hienostuneisuudessa ja lämmössä: maineessa, joka ei ole pröystäilevä, ja laadussa, joka on vaatimaton. N-tehdas tekee juuri tällaisia kelloja.