Ovatko kellot myrkyllisiä? Mitä tiedät kellokopioiden luminoivista materiaaleista?

  Jonkin aikaa sitten uutisoitiin kellomerkistä, jonka kerrottiin käyttävän myrkyllisiä luminoivia materiaaleja; riippumatta siitä, pitääkö väite paikkansa, ymmärrätkö todella kelloissa käytettyjä luminoivia materiaaleja? Tosiasia on, että useimmat historialliset luminoivat kellot sisälsivät erittäin myrkyllisiä aineita. Vaikka käytetty määrä oli minimaalinen ja kellon lasin suojaama, ne saattoivat silti aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle. Joten mitä kelloissa käytettävät luminoivat materiaalit oikeastaan ovat? Mitkä niistä ovat haitallisia ihmisille? AllaReplika-kellojen verkkosivustokäymme läpi tietoa kellojen luminoivista materiaaleista.

　　Kellon keksimisen tarkoituksena oli tehdä elämästä helpompaa, mutta ajan lukeminen pimeässä on edelleen hankalaa ja vaatii ulkoisen valonlähteen. Tämän seurauksena jotkut alkoivat levittää fluoresoivia materiaaleja viisareihin ja kellotaulun tuntimerkkeihin, mikä mahdollistaa ajan helpon lukemisen yöllä.

　　Perinteiset fluoresoivat pinnoitemateriaalit voidaan jakaa itsevalaiseviin ja valoa varastoiviin tyyppeihin. Itsevalaisevat fluoresoivat aineet luottavat hivenradioaktiivisiin aineisiin, jotka vapauttavat säteilyä, joka virittää fluoresoivan aineen hehkumaan. Valoa varastoivat fluoresoivat aineet eivät sisällä juuri lainkaan radioaktiivisia aineita, mutta ne vaativat aiemman altistumisen riittävän voimakkaalle ulkoiselle valolle, jotta niiden elektronit virittyvät matalalta energiatasolta korkealle energiatasolle, missä ne varastoituvat. Kun ympäristö on pimeä, energia vapautuu hitaasti elektronien siirtyessä takaisin korkealta matalalle energiatasolle, mikä saa fluoresoivan aineen hehkumaan. Koska valoa varastoivat tyypit eivät sisällä säteilyä virittäviä materiaaleja, niiden jälkihohto ei ole tällä hetkellä yhtä pitkä kuin itsevalaisevilla tyypeillä.

　　Radium-luminesenssi

　　Hyvin harvoissa varhaisissa taskukelloissa oli luminoivaa pinnoitetta. Luminoinnin todellinen suosio liittyy erottamattomasti sotilasinstrumenttien asteittaiseen yleistymiseen sodan aikana. Ilman luminointia ajan lukeminen yömarssien aikana tai pimeissä ympäristöissä oli erittäin vaikeaa; taskulampun tai muun valonlähteen käyttö olisi ollut hyvin vaarallista, joten luminoivat kellot syntyivät tarpeesta. Varhaisissa fluoresoivissa pinnoitteissa käytettiin yleisesti radioaktiivisia radiumsuoloja virittäjinä. Radium on standardi radioaktiivinen ja erittäin myrkyllinen aine; jopa vähäisellä käytöllä ja kellon lasin suojauksella se saattoi silti aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle. Sen luontaisen radioaktiivisuuden vuoksi sen käyttöä on rajoitettu asteittain, ja se on nyt poistumassa käytöstä.

　　Tritium-luminointi

　　Luminoivien kellojen suosion myötä kelloteollisuus alkoi käyttää tritiumia (Tritium)—— luminoivana materiaalina. Tritium on vedyn isotooppi; radiumin tavoin se on radioaktiivista, mutta sen radioaktiivisuus on paljon alhaisempaa ja huomattavasti turvallisempaa kuin radiumin. Tritiumia käytetään myös lämpöydinaseiden valmistuksessa, mutta sen β-hajoaminen vapauttaa vain nopeasti liikkuvia elektroneja, jotka eivät läpäise ihmiskehoa. Vain voimakas kosketus tritiumin kanssa tai sen hengittäminen (3H tai T) voi aiheuttaa haittaa ihmiskeholle. Näemme usein vintage-kellojen luminoinnin muuttuvan keltaiseksi, mikä johtuu tritium-luminoinnin vanhenemisesta.

　　Tritiumputki-luminointi

　　Pienikokoisia tritiumkaasuputkia, jotka ovat suosittuja sotilaskellojen alalla, kutsutaan itse asiassa nimellä “Tritium Gas Vial”. Ne otettiin käyttöön Yhdysvaltain armeijan kellojen standardimäärityksenä vuonna 1989 ja ne ovat edelleen erittäin suosittuja. Puhdas tritiumkaasu on suljettu erittäin turvalliseen ja vakaaseen muotoon pienen mineraalilasiputken sisään, jonka sisäseinämä on päällystetty kylmävaloa tuottavalla aineella. Kun tritiumin lähettämät elektronit virittävät putken sisäseinämän kylmävaloaineen, putki lähettää valoa, joka on 100 kertaa kirkkaampaa kuin perinteinen pinnoitettu luminointi, mikä mahdollistaa kellotaulun helpon lukemisen pimeässä ilman, että käyttäjän silmien tarvitsee tottua hämärään.

　　Luminova-luminointi

　　90s lähtien teknologian kehityksen ja edistymisen myötä on syntynyt uudenlainen pitkään jälkihohtava, valoa varastoiva, harvinaisiin maametalleihin perustuva maa-alkalialuminaattifluoresoiva materiaali, joka ei sisällä radioaktiivisia aineita. Tämä on nykyään erittäin suosittu Luminova. Luminova on radioaktiivisuutta sisältämätön, ympäristöystävällinen materiaali, jonka japanilainen Nemoto & Co. kehitti ensimmäisen kerran vuonna 80. Sen peruskemiallinen koostumus on epäorgaaninen aluminaatti, ja sillä on erittäin vahva valonkestävyys, se ei haalistu pitkän ajan kuluessa ja sillä on erinomainen kemiallinen vakaus, mikä tarkoittaa, ettei se kellastu vuosienkaan käytön jälkeen. Koska se eroaa perustavanlaatuisesti perinteisistä sulfidipohjaisista ja säteilyllä viritettävistä valaisevista materiaaleista eikä sisällä lainkaan haitallisia alkuaineita, sen kemialliset ominaisuudet ovat vakaampia, sen kirkkaus on korkea ja sen jälkihohto kestää pitkään. Ihannetapauksessa Luminova voidaan sekoittaa eri väreihin, kuten vaaleanpunaiseen, siniseen, keltaiseen, punaiseen ja niin edelleen, värikkäiden valoefektien luomiseksi, mikä lisää kellojen muotoiluun monia rikkaita elementtejä. Samaan aikaan korkeamman hintaluokanKopiokellotkäyttävät myös usein tätä ainetta.